Ilmamäärien mittaus ja säätö

Raikkaan ja terveellisen sisäilman edellytys on hyvä ja toimiva ilmanvaihtojärjestelmä. Ilmanvaihdolla ylläpidetään ja parannetaan sisäilman laatua ilmaa vaihtamalla. Ilmanvaihto hallitsee huoneilman puhtautta, lämpötilaa, kosteutta ja ilman liikettä tulo- ja kierrätysilmaa ohjaamalla.

Ilmamääriä säätämällä varmistetaan, että ilma vaihtuu riittävän nopeasti ja sisäilma pysyy raikkaana. Väärin säädetty ilmanvaihto lisää kiinteistön lämmityskustannuksia tai ylipaineen syntyessä työntää ilmankosteutta rakenteisiin luoden näin otolliset olosuhteet mikrobikasvustojen kasvulle.. Venttiilien asetuksia ei tule muuttaa omin päin, sillä jo muutaman millimetrin ero voi merkitä monen litran suuruista muutosta ilmavirtauksissa. Erityisesti pienemmissä asunnoissa jo parin litran ero voi vaikuttaa siihen, onko asunto yli- tai alipaineinen. 

 

Ilmamäärä voidaan mitata kalibroidulla mittalaitteella säätöpellistä, mittalaipasta tai venttiilistä. Ilmavirran mittauksessa on huomioitava laitteen valmistajan omat ohjeistukset. Valmistajan sivuilta löytyy myös ohjeet omien kiinteiden mittareiden käyttöön ja ohjekäyrät, joiden avulla voidaan tarkistaa ilmavirta mitatun paine-eron ja säätöasennon avulla. Laskettu ilmavirta on kuitenkin aina kaaviota tarkempi mittari.

— Kalibroiduista venttiileistä selvitetään paine-ero mittasondilla. Näiden säätö tehdään venttiilin avausta tai reikien lukumäärää muuttamalla.


— Tulo- ja poistoilmalaitteista (RHKP, SVQC) mitataan paine-ero omalla kiinteä kalibroidulla anturilla. Tuloilmalaitetta säädetään säätönarujen avulla muuttamalla
säätöpellin asentoa. Poistoilmalaite säädetään EHCrakoa muutamalla.

— Tulo/poistoilmalaitteesta (DVHA, DVQA) mitataan paineilma omalla kiinteällä kalibroidulla anturilla. Näiden laitteiden säätö tehdään erillisellä säätölaitteella.


— Kanavaan asetetuista kiinteistä laitteista tarkastetaan paine-ero kiinteistä mittalaitteista.

Venttiilien aukeama tarkastetaan rakotulkilla ja paine-eromittarilla tarkistetaan venttiilien ja huoneilman välinen paine-ero. Tarvittavat ilmamäärät lasketaan venttiilin valmistajan antamien arvojen perusteella. Mikäli ilmamäärä ei vastaa vaadittua arvoa, mittaaja avaa tai sulkee venttiiliä. Ilmavirran mittaus ja säätö toteutetaan mahdollisimman pienellä puhallusteholla, jotta voidaan minimoida ilmanvaihtojärjestelmän äänitaso ja energiankulutus.


Suhteellinen säätö on energiatehokkain ja optimaalisin keino säätää tilan ilmanvaihto. Periaatteena on aloittaa ilmavirtauksen säätäminen kanavistossa venttiilistä, jossa on pienin ilmavirtaus tai paine. Asentaja siirtyy säätämään muut venttiilit siten, että kaikilla venttiileillä on yhtenevä suhdeluku referenssiventtiilin kanssa. Yhdenmukaisen suhdeluvun hyödyntäminen säädössä takaa yhtenäisen ilmavirtauksen ilmanvaihtojärjestelmässä. Säätötyö vaatii edestakaisin kulkua referenssiventtiilin ja muiden venttiilien välillä, jotta säätöjen vaikutukset toisiin venttiileihin voidaan huomioida aukeamia säätäessä. Esimerkiksi jos referenssiventtilistä tulee 50 % tavoitellusta ilmavirrasta, säädetään muiden venttiilien virtaus myös 50 %:n. Lopuksi säädetään kokonaisilmamäärä puhaltimesta. Suhteellinen säätö on työläs toteuttaa, mutta ehdottomasti energiatehokkain ratkaisu.


Venttiilikohtainen säätö on yleisesti käytetty ilmavirtauksen säätömenetelmä nopean toteutuksensa ansiosta. Mutta nopea toteutus ei takaa laadukasta työtä. Työ aloitetaan säätämällä puhaltimet halutulle tasolle, jonka jälkeen säädetään kunkin venttiilin ilmavirtaus. Venttiilikohtaisessa säädössä kukin venttiili säädetään erikseen oikeaan suhdelukuun. Venttiilikohtainen säätö on suhteellista säätöä nopeampi toteuttaa, mutta ei yhtä energiatehokas ja usein kovaäänisempi. Tämän säätömenetelmän käytössä on myös suuri vaara että kun säätäjä pääse viimeisiin ventiilin alussa säädettyjä ventiileissä paine on voinut nousta/tippua niinpaljon ettei niiden arvo enää vastaa tavoitearvoja. Venttiilikohtaisessa säädössä on pakko tarkistaa koko säätö uudestaan ensimmäisen kierrokseen jälkeen ja tarvittaessa korjata muutokset. Näin ollen huolellisesti hoidettu venttiilikohtainen säätökin voi kestää melkein yhtä pitkään kuin suhteellinen säätömenetelmä.